Haarukkanyöri eli lucet on vanha tekniikka, jossa kaksihaaraisen luunpalan, puuhaarukan tai muun vastaavan esineen avulla tehdään kaksinkertaista ketjusilmukkaa muistuttavaa nyöriä.

Nyörin todentaminen keskiajalla on vähän vaikeaa, mutta sillä on kyllä kaksi ylivoimaista etua muihin keskiaikaisiin nyörintekotekniikoihin verrattuna: toisin kuin iskunyörissä, tekniikka ei rajoita valmiin nyörin pituutta (iskunyörissä maks. 70 cm ellei ole avustajaa) ja aikaa kuluu murto-osa siitä kuin palmikoimalla. Eivätkä lankaan syntyneet solmutkaan ole yhtä hehkeitä kuin kahdeksan langan palmikossa...
Huonona puolena voi sitten pitää purkautuvuutta, karkuun päässyt iskunyöri käyttäytyy kuin silmäpakoiset sukkahousut eli muuttuu hetkessä lankakasaksi. Näinpä näiden nyörien paras käyttö onkin mittatilaustyö eli nyöriä tehdään tasan niin pitkä pätkä kuin tarvitaan ja sitten päätellään.

Noita erilaisia mittatilausyritelmiä on sitten päässyt kertymään, joten aika pinnallinenkin raivaus paljasti neljä erilaista haarukkanyöriUFOa:



Haarukkanyöri ja nyörihaarukka on kuvattu Merisalon kirjassa Nauhoja, mutta en ole koskaan nähnyt haarukoita myynnissä Suomessa - kuulin kyllä huhuja siitä, että niitä on saanut jostain Mikkelin puolesta. Huono saatavuuden takia minulla on ollut tapana tilata haarukoita Skotlannista Scottish Fibresista, jossa John pyöräyttää niitä lisää aina tilauksen tullessa; näin voin haarukkanyöriä opettaessani lainata tai myydä välineet oppilailleni. Valitettavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että nyöriUFOja syntyy helposti, kun aina voin siepata pinosta uuden haarukan uuteen työhön tarvitsematta vapauttaa vanhaa ensin.


Punainen UFO on lähinnä tavallista perusnyöriä. Kuvassa tuossa yllä on haarukan vieressä mallina yksi noin neljäkymmentäsenttinen pätkä, noita pitäisi tehdä pienten pussien sitomisnyöreiksi toistakymmentä. Versio 2/20 on haarukan ympärillä, siitä puuttuu vielä ainakin kymmenen senttiä. Lanka on kauan sitten ostamaani ranskalaista virkkauslankaa, jonka veroista en ole viime kuukausina löytänyt hartaasti etsimälläkään.




Keltainen UFO on samaa neliskanttista/pyöreätä perusnyöriä. Se on ensimmäinen kokeiluni todella liukkaalla langalla, harjoituksena kalliimpaan silkkilankaan siirtymiseen. Työn alku olikin hankala ja löysä, lötsöä ketjua näkyy vähän aivan kuvan oikeassa alakulmassa. Sitten keksin, miten saan langan pidettyä paremmin kireällä ja nyöristä alkoi tulla ihan esiintymiskelpoista.


UFO-luokassa tämä työ on kahdesta syystä: kunnollista nyöriä pitää saada tehtyä se pussinsulkijaksi kelpaava 40 cm ja pitäisi keksiä jokin tapa pitää kamalan liukas viskoosilanka puolalla. Auttaiskohan konekirjonnassa käytettävä lankaverkko? Langan pitäminen pussissa ei ainakaan ollut ratkaisu, siitä seurasi vain isompi sotku; onneksi tuo on niin liukasta, ettei pysy solmussakaan kuin väkisin.

Musta UFO on ja tulee olemaan hyvin pitkän tähtäimen nyörityö. Laskin, että mustaa Midori-silkkilankaa piti kerässä olla alunpitäen lähes 100 metriä, joten siitä pitäisi tulla noin kymmenen metriä nyöriä eikä kasassa ole kuin kaksi... Työtä hidastaa se, että tätä pientä haarukkaa käytettäessä on silmukat pakko poimia jollakin tikulla, jonka virkaa minulla toimittaa kerässä törröttävä iso tylppä neula (jota en uskalla viedä lentokoneeseen sisälle, se on sen verran iso ja vaikeasti korvattavissa).


Käytän tässä myös vähän hitaampaa tekniikkaa, jossa nyöristä tulee litteää. Teen tätä nyöriä lahjaksi renessanssivaatteita ompelevalle ystävättärelle, jotta hän voi sitten joskus ommella silkkiset käsin tehdyt koristenyörit johonkin pukuunsa. Esimerkiksi vaikka samaan tyyliin kuin tytöllä Bronzinon muotokuvassa "Portrait of a Young Girl" ajalta 1541-45.


Neljäs haarukkanyöriUFO on kokeiluversio, jossa tutkin, millä eri tavoilla helmiä voi sisällyttää haarukkanyöriin. Alkuperäinen idea on peräisin Elaine Fullerin kirjasta Lucet. Variations on Renaissance Cord, mutta sekamelska on kyllä ihan itse tehty. Kuten helmivirkkauksessa, tässäkin tekniikassa helmet pujotetaan lankaan ennen työn aloittamista.


Tämä UFO muuttukin valmiiksi demoesineeksi sillä hetkellä, kun olen saanut viimeisen helmen upotettua työhön ja tehnyt perään pari normaalikerrosta ja päättelyn. Alle kuukauden päästä pitäisi opettaa haarukkanyörin edistyneitä tekniikoita, joten siihen mennessä on tästä nyöristä selvittävä, opetukseen käytän isompia helmiä ja paksumpaa lankaa.


Lopuksi nyörinpätkä, joka ei ole enää UFO; sen valmistumiseen ei tarvittu kuin sakset ja viisi minuuttia eli pistin langat poikki ja päättelin ja siinä se. Tämä on ensimmäinen kolmivärinen kokeiluni Daniel Phelpsin The Lucette Bookin mukaan eikä jäljessä ole kehumista. Puolivälissä on pieni siedettävän näköinen pätkä - vaan enpä tiedä, muistanko tekotavan enää...


Prioriteettilista: Keltainen nyöri ja helmiharjoitelma saatava valmiiksi kolmen viikon sisällä. Punaiset pätkät pois päiväjärjestyksestä viimeistään tämän vuoden aikana. Litteä musta valmistuu kun valmistuu...

Perjantaina eksyin Hemtexiin, jossa oli alepäivä, kaikista hinnoista 40% alennusta. Piti tarkistamani, josko nätistä tummanpunaisesta renessanssikuvioisesta verhopaneelista olisi olemassa myös kohtuuhintainen lakanaversio, jonka voisi sitten jalostaa seinävaatteeksi tai ehkä jopa puvuksi.
No eipä ollut, mutta sen sijaan löysin tällaisen verhon 140 cm x 300 cm:



Kangas on paksua 100% puuvillaa, mikä on yksi syy siihen, että suostuin pulittamaan siitä noin kympin metri. Kuvassa verho on vasta menossa pesuun, saa sitten nähdä, missä kunnossa se sieltä tulee; taustan väri on oikeasti kultaisempi kuin kuvassa, valaistusolosuhteet olivat kuvaustilanteessa mitä olivat...

No, tämä ei varsinaisesti ole UFO vaan ihan vain hieno kangas, jolla ei vielä ole projektia tiedossa, tosin jonkin sortin mekolta se näyttää. Mutta toivottavasti kuitenkin jatkossa tulee paremmin välteltyä noita houkuttelevia ostoksia... Lieventävänä asianhaarana voi ehkä pitää sitä, että käytin äskettäin hyvin samantyyppisen kankaan erään muusikon päällyspukuun eli varastoissa on tämän näköinen ja kokoinen aukko. Mutta silti, olen luuseri!

Tähän mennessä tapahtunutta: mihin silmä kotona osuukin, aina on edessä keskeneräinen käsityö eli UFO. On neuleita, ompelutöitä, nauha- ja nyöriprojekteja, helmeilyä... Kodinhoitohuoneenkin ovat mokomat valloittaneet, siellä lojuu silittämistä odottavia kankaita ja pestyjä, kerimättömiä lankavyyhtejä. Jopa vessan hyllyltä voi löytää käsityölehden tai -ohjeen; vain keittiö on käsityövapaata aluetta, koska yhdistelmästä seuraa ainakin minun keittotaidoillani vain sutta ja sekundaa - joko käsityö likaantuu tai keitos palaa pohjaan tai molempia.

Tänä aamuna päätettyä: En aloita yhtään uutta käsityötä ennen kuin vuosi on loppu tai vähintään tusina UFOa on saatettu loppuun tai muuten poistettu päiväjärjestyksestä esim. purkamalla. Blogin perustin, jotta päätöksessä olisi helpompi pysyä; lupaan tunnustaa kaikki lipsumiset julkisesti.
Seurausta tästä päätöksestä on myös se, että minulla ei pitäisi olla yhtään hyvää syytä ostaa lankoja, kankaita, nauhoja tai helmiä ennen samaista ajankohtaa. Työvälineitä voi joutua johonkin projektiosuuteen hankkimaan muutaman lisää ja todella hyvästä syystä voi tästä vähän joustaa. Taloudessa ei kuitenkaan oikeasti kaivata yhtään esinettä lisää, joten kylmä harkinta on tässä tarpeen.

UFOn määritelmä tämän blogin puitteissa:
Ensisijaisesti UFO tarkoittaa aloitettua, mutta kesken jäänyttä käsityötä, esimerkiksi napinläpiä vaille valmista kesämekkoa ja puoliksi kudottua pirtanauhaa. UFOiksi lasketaan myös suuret peruskorjaus- ja muutostyöt kuten vanhan renessanssipaidan käden- ja päänteiden muuttamista toisenlaisiksi. Varovaisesti arvioiden tällaisia on nurkissa pari tusinaa, eli ei lopu heti kesken.
Toissijaisesti UFOina  voidaan pitää myös sellaisia suunniteltuja projekteja, joihin on olemassa kaikki tarpeet ja ohjeet: kankaat, langat, kaavat, kuvat, työvälineet kaikki pinossa odottamassa jatkotoimenpiteitä. Näitä tulevia ufojakin taitaa olla puolesta tusinasta tusinaan, vähän riippuu siitä, mitä erinäisistä kasseista ja laatikoista paljastuu, (jos ja) kun niin pitkälle päästään.

UFOjani esittelen sitten sitä mukaa, kun niiden kimppuun käyn. Normaaliin tyyliini luultavasti näperrän useampaa hommaa yhtä aikaa - yksi sopii bussiin, toinen lentokoneeseen, kolmas vain kotona tehtäväksi - mutta toivottavasti välillä tulee valmistakin!