Nyörin todentaminen keskiajalla on vähän vaikeaa, mutta sillä on kyllä kaksi ylivoimaista etua muihin keskiaikaisiin nyörintekotekniikoihin verrattuna: toisin kuin iskunyörissä, tekniikka ei rajoita valmiin nyörin pituutta (iskunyörissä maks. 70 cm ellei ole avustajaa) ja aikaa kuluu murto-osa siitä kuin palmikoimalla. Eivätkä lankaan syntyneet solmutkaan ole yhtä hehkeitä kuin kahdeksan langan palmikossa...
Huonona puolena voi sitten pitää purkautuvuutta, karkuun päässyt iskunyöri käyttäytyy kuin silmäpakoiset sukkahousut eli muuttuu hetkessä lankakasaksi. Näinpä näiden nyörien paras käyttö onkin mittatilaustyö eli nyöriä tehdään tasan niin pitkä pätkä kuin tarvitaan ja sitten päätellään.
Noita erilaisia mittatilausyritelmiä on sitten päässyt kertymään, joten aika pinnallinenkin raivaus paljasti neljä erilaista haarukkanyöriUFOa:
Haarukkanyöri ja nyörihaarukka on kuvattu Merisalon kirjassa Nauhoja, mutta en ole koskaan nähnyt haarukoita myynnissä Suomessa - kuulin kyllä huhuja siitä, että niitä on saanut jostain Mikkelin puolesta. Huono saatavuuden takia minulla on ollut tapana tilata haarukoita Skotlannista Scottish Fibresista, jossa John pyöräyttää niitä lisää aina tilauksen tullessa; näin voin haarukkanyöriä opettaessani lainata tai myydä välineet oppilailleni. Valitettavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että nyöriUFOja syntyy helposti, kun aina voin siepata pinosta uuden haarukan uuteen työhön tarvitsematta vapauttaa vanhaa ensin.
Punainen UFO on lähinnä tavallista perusnyöriä. Kuvassa tuossa yllä on haarukan vieressä mallina yksi noin neljäkymmentäsenttinen pätkä, noita pitäisi tehdä pienten pussien sitomisnyöreiksi toistakymmentä. Versio 2/20 on haarukan ympärillä, siitä puuttuu vielä ainakin kymmenen senttiä. Lanka on kauan sitten ostamaani ranskalaista virkkauslankaa, jonka veroista en ole viime kuukausina löytänyt hartaasti etsimälläkään.
Keltainen UFO on samaa neliskanttista/pyöreätä perusnyöriä. Se on ensimmäinen kokeiluni todella liukkaalla langalla, harjoituksena kalliimpaan silkkilankaan siirtymiseen. Työn alku olikin hankala ja löysä, lötsöä ketjua näkyy vähän aivan kuvan oikeassa alakulmassa. Sitten keksin, miten saan langan pidettyä paremmin kireällä ja nyöristä alkoi tulla ihan esiintymiskelpoista.
UFO-luokassa tämä työ on kahdesta syystä: kunnollista nyöriä pitää saada tehtyä se pussinsulkijaksi kelpaava 40 cm ja pitäisi keksiä jokin tapa pitää kamalan liukas viskoosilanka puolalla. Auttaiskohan konekirjonnassa käytettävä lankaverkko? Langan pitäminen pussissa ei ainakaan ollut ratkaisu, siitä seurasi vain isompi sotku; onneksi tuo on niin liukasta, ettei pysy solmussakaan kuin väkisin.
Musta UFO on ja tulee olemaan hyvin pitkän tähtäimen nyörityö. Laskin, että mustaa Midori-silkkilankaa piti kerässä olla alunpitäen lähes 100 metriä, joten siitä pitäisi tulla noin kymmenen metriä nyöriä eikä kasassa ole kuin kaksi... Työtä hidastaa se, että tätä pientä haarukkaa käytettäessä on silmukat pakko poimia jollakin tikulla, jonka virkaa minulla toimittaa kerässä törröttävä iso tylppä neula (jota en uskalla viedä lentokoneeseen sisälle, se on sen verran iso ja vaikeasti korvattavissa).
Käytän tässä myös vähän hitaampaa tekniikkaa, jossa nyöristä tulee litteää. Teen tätä nyöriä lahjaksi renessanssivaatteita ompelevalle ystävättärelle, jotta hän voi sitten joskus ommella silkkiset käsin tehdyt koristenyörit johonkin pukuunsa. Esimerkiksi vaikka samaan tyyliin kuin tytöllä Bronzinon muotokuvassa "Portrait of a Young Girl" ajalta 1541-45.
Neljäs haarukkanyöriUFO on kokeiluversio, jossa tutkin, millä eri tavoilla helmiä voi sisällyttää haarukkanyöriin. Alkuperäinen idea on peräisin Elaine Fullerin kirjasta Lucet. Variations on Renaissance Cord, mutta sekamelska on kyllä ihan itse tehty. Kuten helmivirkkauksessa, tässäkin tekniikassa helmet pujotetaan lankaan ennen työn aloittamista.
Tämä UFO muuttukin valmiiksi demoesineeksi sillä hetkellä, kun olen saanut viimeisen helmen upotettua työhön ja tehnyt perään pari normaalikerrosta ja päättelyn. Alle kuukauden päästä pitäisi opettaa haarukkanyörin edistyneitä tekniikoita, joten siihen mennessä on tästä nyöristä selvittävä, opetukseen käytän isompia helmiä ja paksumpaa lankaa.
Lopuksi nyörinpätkä, joka ei ole enää UFO; sen valmistumiseen ei tarvittu kuin sakset ja viisi minuuttia eli pistin langat poikki ja päättelin ja siinä se. Tämä on ensimmäinen kolmivärinen kokeiluni Daniel Phelpsin The Lucette Bookin mukaan eikä jäljessä ole kehumista. Puolivälissä on pieni siedettävän näköinen pätkä - vaan enpä tiedä, muistanko tekotavan enää...
Prioriteettilista: Keltainen nyöri ja helmiharjoitelma saatava valmiiksi kolmen viikon sisällä. Punaiset pätkät pois päiväjärjestyksestä viimeistään tämän vuoden aikana. Litteä musta valmistuu kun valmistuu...
Kommentit